‹ Kaikki uutiset

Harkan suorittaminen himassa

Jos olisin sanonut koulukavereilleni näin vielä kuusi kuukautta sitten, olisi voinut tulla vastaukseksi ’’Eikä, vähän siistiä’’ tai jotakin muuta tuulettavaa kommenttia. Juuri nyt se ei kuulostakaan niin siistiltä. Tämä epidemiapandemiaongelma on ajanut koko alan kotinurkkiin hommiin, ja nyt päälle kaksi kuukautta etäharkassa olleena, olisin valmis palaamaan meidän toimistollemme.  

Itsellä etätyössä viikonpäivät sulautuvat yhteen, työpäivien alut ja loput saattavat vaihtaa paikkaa, syöminen saattaa unohtua, ohjauksen ja palautteen saaminen haastavampaa kuin toimistolla. Itsellä rutiinit toimivat kehyksinä päiville; työmatkoilla vaihtui kuin katkaisimesta työ-Simo vapaa-aika-Simoksi. Nyt työmatka on tässä 23 neliöisen kopin sisällä vain makuuhuoneesta toimistotiloihin, mikä on fyysisesti yksi metri. Siinä vähän se rutiini häviää, kun ohitat työpaikan aamusta matkalla hammaspesulle. 

Pidän asunnostani, se on minulle ihan sopivan kokoinen. Mutta jos tosiaan viettää kirjaimellisesti neljän seinän sisällä useita viikkoja, alkavat seinät kaatua pakostikin pikkuhiljaa päälle. Omassa tapauksessani ne ehkä lähenevät tämän laatikon keskustaa; tuntuu, että päivässä häviää puolikas neliö.  

Voisin jatkaa listaa negatiivisista asioista, mutta eihän tätä kukaan jaksaisi lukea loppuun. Joten mitäs tässä voisi tehdä helpottaakseen etätöitä taikka etäharjoittelua? Jokainen oppii hyviä menetelmiä ajan kuluessa ja olen saanut paljon loistavia vinkkejä työkavereilta metodeista, joita olen ottanut käyttöön.  

Rutiiniongelman olen selättänyt sellaisella välineellä kuin työhousut! Vedän aamusta työhousut jalkaan, ja työpäivä on alkanut. Päivän lopuksi ’’työhousut’’ vaihtuvat pieruverkkareiksi – työpäivä on ohi. Tietenkin nämä työhousut voivat olla ne pieruverkkaritkin, kunhan ne on silloin nimitetty työhousuiksi. Jatkuva kana & riisi on pikkuhiljaa alkanut monipuolistumaan muutaman reseptiapplikaation avulla. Ulkoilu – tätä on jokainen iltapäivälehti toitottanut jo kyllästymiseen asti, mutta kyllä se vain toimii piristeenä ja nollaajana, ja pitää ainakin minut järjissäni. Luulen.  

Oma suosikkini mökkihöperyyttä helpottamaan ovat viherkasvit. Omistin yhden pienen puun ennen koronaa, nyt olen muurannut kaikki mahdolliset pinnat ruukuilla ja sumuttelen menemään.

Koen, että ne ovat näitä pieniä juttua, jotka helpottavat pandemia-arkea. Tärkein asia kumminkin on se, että saa tehdä töitä, joista nauttii. Olen ollut tosi onnekas harkkapaikan suhteen. Projektit eivät lopu kesken ja vaikkakin on hektistä aikaa, ovat työtoverit olleet tukena. 

Tässähän olisi voinut käydä niinkin, että olisin joutunut jättämään harjoittelun kesken, mikä olisi venyttänyt valmistumista. Vielä pahempi olisi ollut, että olisin istunut tämän ajan tyhjänpanttina himassa harjoittelun rullatessa. Siinä mielessä olen erittäin tyytyväinen, että olen saanut edelleen tehdä töitä, joista nautin sekä saanut vastuuta. Tietenkin vaatii vielä enemmän omaa aktiivisuutta, että hommia riittää, joten ehkä siitä aktiivisuudesta voin taputtaa itseäni selkään. Se on elinehto harjoittelun onnistumiselle tällaisena poikkeusaikana sekä loppujen lopuksi myös vastaus tämän kirjoituksen alussa listaamiini ongelmiin. Eikä ole ollut haitaksi se, että on mahtava porukka ympärillä, vaikka vain ruutujen välityksellä. 

Tämän blogitekstinkin kirjoittaminen meni työkiireiltä ihan viime tinkaan, joten eiköhän se ole harjoitteluni kohdalla erittäin hyvä merkki. 

Simo Hyttinen
Copywriter Trainee