Vihreä tarina

Vihreä tarina

Freitag. Monelle teistä on varmaankin tuttu tämä laukkufirma, joka tekee tyylikkäitä ja kestäviä laukkuja vanhoista rekkojen pressuista ja turvavöistä. Jokainen laukku on uniikki, koska siinä on juuri jokin tietty pala jonkin tietyn rekan vanhaa pressua.

Ekologista ja käytännöllistä taideteollisuutta. Itse hankin omani, Messenger-mallisen laukkuni jo vuosia sitten, ja se on edelleen käytössä. Olen siihen niin tyytyväinen, että joka kerta laukun turvavyöstä valmistettuun hihnaan tarttuessani tulee hyvä fiilis. Siihen voi luottaa. Sinne mahtuvat tavarat, se kestää sadetta ja aikaa. Se maksoi hiukan enemmän, mutta on ollut jokaisen euron arvoinen. Aika harvasta tuotteesta voi sanoa samaa. Aika harvalla tuotteella on niin yksinkertainen ja loistava idea, että sen pystyy – ja jopa haluaa – kertoa eteenpäin.

Millainen firma tämä Freitag sitten on? Päätin piipahtaa saitilla katsomassa (freitag.ch). Heti alussa iso rekka pyörii ympyrää. Sen kyljessä lukee ’Don’t lorry, be happy.’ Stories-kohdasta pääsen lukemaan faktaa. Putiikin perustivat veljekset Markus ja Daniel Freitag vuonna 1993. Graafisia suunnittelijoita. Zurichissä. Nykyään mallisto on laajentunut alkuaikojen fillarilähetti-mallista reppuihin, lompakoihin, läppärisalkkuihin. On muistikirjaa ja nesessääriä, avaimenperää ja urheilukassia. Ei ihme, onhan käytetty rekkapressu raaka-aineena aika mainiota. Jossakin voi nähdä vilauksen Coca-Colan logoa, jossakin häivähdyksen tuttua lentoyhtiötä jne.

Surffaan saitilla eteenpäin ja huomaan, että Freitag valmistaa myös vaatteita, mm. T-paitoja, ja on kehittänyt puuvillan tilalle vaihtoehtoisen materiaalin: F-abric. Biohajoavaa pellava- ja hamppukuitua. No johan.

Sitten silmiini osuu mustavalkoinen animaatioleffa: Tarp Blanche. Painan play ja alan katsoa. Aivan huikean hienosti toteutettu viisiminuuttinen leffa, tarina siitä, miten Freitag-laukut syntyvät: 2 landepaukkua pitävät rekkafarmia maaseudulla. He kasvattavat pieniä rekkoja isoiksi, kuin kotieläimiä konsanaan. Isä- ja äitirekka rakastuvat, parittelevat, saavat poikasia jne. Poikasia kasvatetaan ja vaalitaan, ja niiden nahka päätyy aikanaan laukun raaka-aineeksi.

https://www.freitag.ch/en/tarpblanche

Viimeistään tässä kohtaa iskee mainoskateus. Se piinaava tunne, kun joku jossain on keksinyt jotain hienoa. Firmalla ja sen omistajilla on ollut kunnianhimoa tehdä jotakin tällaista, vaikka laukut varmasti myyvät jo ihan mukavasti: 24 myymälää ja 400 jälleenmyyjää ympäri maailman. Tarinassa on painettu mielikuvituksen kaasupoljinta sellaisella paineella, että mitäpä tuohon on enää sanomista. Olen myyty. Ja saitilla löytyy näköjään lisää huippulaadukkaasti tehtyjä filmejä, jotka niin ikään kertovat Freitagin tarinaa, kukin omalla vinksahtaneella, viihdyttävällä tavallaan.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, millaista liiketoiminta voi parhaimmillaan olla, kun ekologinen ajattelu on koko toiminnan ydin, ei päälle liimattu kampanja. Ja markkinointiviestinnällä voi leikkiä vapautuneesti, kun itse tuote, kaiken perusta, on kunnossa. ”The Magic is in the Product”, sanoi muuan David Ogilvy joskus aikanaan.

Timo Hämäläinen, Ad