Säästelyn anatomia, osa 1: laihialaista dna:ta, markkinointia ja jakamisen iloa

Säästelyn anatomia, osa 1: laihialaista dna:ta, markkinointia ja jakamisen iloa

Muistatko, kun sait lapsena uudet farkut, mutta niitä ei ollut lupa pitää heti. Piti säästellä. Erityistä tilaisuutta varten. Ei myöskään ollut hyvä hekottaa julkisesti liian kovalla äänellä tai muuten tehdä itsestänsä numeroa. Herkkuja ei saanut syödä heti. Jemmata sinun tulee ja ällö olokin voi tulla, huhuilivat esiäitien dna:hamme istuttamat laihialaiset typpiemäspätkät. Vieläkin pitää jemmari tiukasti otteessaan. Se säästää purnukoita, pussinsulkijoita, lahjapapereita ja alekuponkeja, jotka löytyvät yleensä kätevästi parin kuukauden päästä vanhentuneena kassin pohjalta pyörimästä.

Panttaamisen kulttuuri on mitä ilmeisimmin jäänyt anatomiaamme peruina karuilta pulavuosilta, ja vielä hyvin paljon kauempaa historian niukoista nurkista. Ja mikä jottei, tietyissä tilanteissa pieni hillojemma voi olla kultaakin kalliimpi apu, mutta kun ulotamme säästelyn ja rajoittamisen kurrekätköilyn lisäksi tietojen ja taitojenkin pihtaamiseen, on tultu jo tuuma jos toinenkin liian pitkälle.

Tänään järjestettävä Business Battle on erinomainen esimerkki siitä, mitä parhaimmillaan tapahtuu, kun osaava joukko saman alan yrityksiä, siis toistensa kilpailijoita, täräyttää taitavat pollansa yhteen. Jokainen mainostoimisto tuo pöytään arsenaalistaan löytyvän erityisekspertiisinsä ja kas, hienoja asioita tapahtuu. Aihekin on tänä vuonna osuvasti ”The Art of Fear”. Mitä me pelkäämme? Miksi säästelemme?

Siksi markkinointia -hanke on käynnistetty, koska olemme erityisen hyviä myös markkinointipanostusten panttaamisessa. Totuus kuitenkin on, että joskus pitää vain panna haisemaan – tehdä rohkea kampanja, vaikka palaute vähän arveluttaa (vink: silloin on yleensä osuttu ns. makeaan kohtaan, sweet spot, niin kuin lontoolainen sanois), jakaa tietoa, osaamista ja näkemyksiä – löysätä vähän ranteita ja antaa palaa. Ja auttaa muita samassa mäessä tarpovia. Tämä on tunnetusti yksi Piilaaksonkin pöhinän salaisuuksista. Ne, jotka uskaltavat, menestyvät. Hauskaakin saa olla. Ja samalla maailmasta tulee taas yhtä piirua parempi paikka. Mikään ei nimittäin hälvennä epäilyksiämme toisista yksilöistä, kansallisuuksista tai jopa basson bumbuttajista kuin positiivisessa hengessä käyty kommunikaatio ja yhteisten intressien löytäminen. Voi jopa syntyä aivan uusia ideoita.

Ai niin, viimeaikaisten tutkimusten mukaan suomalaiset ovat kunnostautuneet tällaisessakin säästelyssä. Parannettavaa löytyy usealta saralta. Aloita, mistä aloitat, kunhan kannat kortesi kekoon – valinnan varaa löytyy. Kivaa kaamosta!

Kirjoittanut Hanna Salo, tuottaja ja copy