Oi media, miksi liityit kuplauttajiin?

Oi media, miksi liityit kuplauttajiin?

Onhan niistä jo jauhettu. Kuplista. Mutta kertonee siitä, ettei aihe ole kertakäyttöhubbabubbaa. Mikromaailmoistamme käsin, tai niitä hyödyntäen, on jo kuitenkin vaikutettu merkittävästi maailmanpoliittisiin tapahtumiin.

Mutta miksi valtamedioidenkin piti liittyä kuplauttajien joukkoon? Osa uutispalveluista tarjoaa mahdollisuutta muokata uutisvirtaa oman kiinnostuksen mukaiseksi. Sitä on ehkä ajateltu jalosti hyvänä palveluna ja asiakkaiden sitouttajana, mutta mielestäni melkoista karhunpalvelua – ja tullut erinäisissä keskusteluissa huomaamaan, etten suinkaan ole tuskailuni kanssa yksin. Ammattitaitoinen joukko journalisteja on päätoimittajan siunauksella koonnut päivän uutisannin. Miksi kukaan haluaisi pudottaa jonkin osa-alueen kokonaan pois ja kaventaisi tietoisesti näkymäänsä maailman tapahtumiin? Jos some-kanavat toimivatkin näin, ei luotettavien medioiden tarvitse eikä niiden pitäisi hypätä samaan kelkkaan.

Mainostoimistossa on mahdotonta työskennellä ilman, että pitää tuntosarvet pystyssä vähän joka ilmansuuntaan. Tai että haluaa ja pystyy syttymään aivan kaikenlaisista asioista. Se on suorastaan velvollisuus, ja ainakin itselleni varsin mieluinen sellainen. Koskaan ei voi tietää, mistä seuraava idea kumpuaa; se voi liittyä tieteen innovaatioon, historiaan, viimeisimpään Spotify-hittiin – tai muodostua jossakin niiden hämyisessä rajapinnassa.

Vanhan klassikkovolkkarin omistajana liityin jokunen vuosi sitten Autoliittoon, koska hinauspalvelu, ja sen myötä postiluukusta kaartaa säännöllisesti Moottori-lehti. (Pakko tarkentaa, että auto ei ole kupla, vaikka se niin mehukkaasti aiheeseen sopisikin.) Monesti lehti päätyy kannen vilkaisun ja nopean pläräyksen jälkeen paperinkeräykseen, mutta päätin lukaista viimeisimmän numeron. Ja kas, olen viimeisimpiä automuotoilun ja sähkömoottoreiden kehitystrendejä rikkaampi. Tosin edelleen sitä mieltä, että ala kaipaisi kipeästi lisää tyylikkäällä visusilmällä siunattuja muotoilijoita. Mutta kuka tietää, josko tämäkin tiedonjyvänen koituu jossain kohdassa suureksi hyödyksi. Ja toisaalta, taas lisääntyy tuska siitä, mitä kaikkea hienoa virtaa jatkuvasti ohi, kun on joutunut vihdoin myöntämään itselleen, ettei yksi pieni ihminen ihan kaikkea kykene seuraamaan. Mutta juuri siksi en haluaisi mistään hinnasta näyttää vielä päivittäisille uutisillenikin giljotiinia.

Suunnittelutyössä on jatkuvasti pakko yrittää murtautua oman maailman ja kiinnostuksen kohteiden ulkopuolelle, vaikka se ei aina helppoa olisikaan. Arvailu ei auta mitään. Viimeksi ihmettelimme Pinterestin selvästi isompaa suosiota Instaan verrattuna suomalaisten some-käyttäjien keskuudessa. Jos olisi pitänyt arvata, metsään olisi mennyt. Metsästäkin kyllä pidän kovasti, mutta asiakkaat saattaisivat olla tämän tyyppisestä samoilusta hieman eri mieltä. Siksi(kin) meidän täytyy taistella joka päivä päättäväisesti kuplauttamista ja kuplautumista vastaan. Poks!

Hanna Salo copywriter/tuottaja