‹ Kaikki uutiset

Myydäänkö teillä kissavideoita?

Maneki neko

Viime vuosien aikana videoiden määrä on kasvanut internetissä räjähdysmäisesti. Videomarkkinointia tutkiva tubularinsights kertoi reilu vuosi sitten julkaisemassaan kirjoituksessa jo pelkästään YouTubeen ladattavan lähes 5oo tuntia materiaalia joka minuutti ja määrän ennustettiin kaksinkertaistuvan vuoden 2016 aikana. Kun mukaan lasketaan vielä muut internetin jakelukanavat on selvää, että ulottuvillamme on äärettömästi liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Verkkoteknologiayhtiö Cisco onkin arvioinut, että vuonna 2020 jopa 62% internetin mobiilikäytöstä on videoiden katselua.

Edellä mainitsemani luvut ovat suorastaan pysäyttäviä ja niistä on helppo innostua. Moni suomalainen yritys tuntuukin ajattelevan, että juuri videoilla pystytään saavuttamaan kuluttajien jakamaton huomio ja vieläpä lähes ilmaiseksi. Teknologian arkipäiväistyminen on tuonut videoiden tekemiseen tarvittavat työkalut käytännössä kaikkien ulottuville, ja samalla sosiaalinen media on havaittu toimivaksi ponnahduslaudaksi toinen toistaan puhuttelevammille viraali-ilmiöille. Ei muuta kuin kännykkä kouraan ja myyntipäällikön mietteet livestreamina Facebookiin, niin alkaa tapahtua. Video saavuttaa muutamassa päivässä satoja tuhansia näyttökertoja, nousee kansainvälisen median otsikoihin ja yritys pokkaa Some Awardseissa pystin vuoden mediateosta. Tai sitten ei. Vain harva viraali-ilmiö syntyy ilman ulkoisia panostuksia ja jos niin vahingossa käykin, on tapahtuma rinnastettavissa lottovoittoon.

”Sisältö on kuningas” on ollut jo pitkään markkinointi-ihmisten huulilla, puhuttiinpa sitten SEO:sta, somesta tai markkinoinnista ylipäätään, mutta ajatus ei aina oikein tunnu jalkautuneen videomarkkinointiin. Liikkuvan kuvan voima markkinoinnissa perustuu sen kykyyn välittää tunteita ja kertoa tarinoita; jos tarina ei toimi, video on yhdentekevä. Jokaisen tarinan kohdalla olisikin oleellista miettiä, miksi sen tulisi tulla kerrotuksi liikkuvan kuvan keinoin ja mitä lisäarvoa video välineenä tuo tarinalle. Kerrotaan tarinoita ja tehdään videoita, mutta ei pelkästä tekemisen ilosta.

Kissavideot ovat tietysti asia erikseen, mutta niidenkään keräämien katselukertojen ja klikkausten on vaikea kuvitella kilauttavan keskisuuren asiantuntijayrityksen kassakonetta. Ellei kyseinen yritys sitten myy kissavideoita.

Kirjoittanut Kristian Broholm, Web Developer