Kieli poskessa, ajattelu hukassa

Kieli, jota käytämme, muokkaa todellisuutta. Ilmaisut ohjaavat ajattelua ja lopulta toimintaa. Sen vuoksi ei ole yhdentekevää, miten asiat sanomme. Tämä pätee kaikkeen inhimilliseen viestintään mutta keskitytään hetki oman hiekkalaatikkomme bullshit-bingoihin.

(Ammattislanginsa toki on joka alalla, mutta tietoista todellisuuden hämärtämistä esiintyy korostuneesti sellaisissa historian kohdissa, joissa tapahtuu isoja muutoksia. Kuten esimerkiksi tällä hetkellä. Ajatus aiheeseen heräsi mm. tästä Arno Kotron taannoisesta blogista, jonka otsikko on ”Mitä huttua”. Kannattaa lukea, saa nimittäin nauraa. Ja voimia vaan sinne koulumaailmaan.)

Jargonia ja epämääräistä kieltä kohtaa markkinointialalla niin paljon, että siihen tottuu ja turtuu nopeasti. En nyt lähde tähän listamaan alan herkuimpia ilmaisuja, jokainen tietää mistä on kysymys. Digitalisaatio-otsikon alta näitä killereitä löytyy niin paljon, että internet täyttyisi helposti mutta osataan sitä muillakin markkinoinnin saroilla.

Useimmiten epämääräisen, mahdollisesti vierasperäisen ilmaisun käyttäminen kielii siitä, että itse asia, siis substanssi, ei ole puhujalla/kirjoittajalla hallussa. Bisnesjargon toimii mainiosti myös itsekorostuksen välineenä, ainakin viestijän omasta mielestä. Jonkun muun mielestä hieman liikaa vierasperäisiä termejä viljelevä on ehkä vain kokematon.

On vaikeaa käyttää helposti ymmärrettävää ilmaisua asioista, jotka ovat uusia, monimutkaisia ja abstrakteja. Itse epäonnistun tässä vähintään kerran tunnissa. Silti uskon, että pyrkimys kääntää epäselvät käsitteet selväksi suomen kieliksi auttaa paitsi itseäni myös muita ymmärtämään paremmin, mitä maailmassa tapahtuu.

Ensimmäinen harjoitus, vaikeustaso helppo: selitä lapsellesi, tai mummollesi, mitä tarkoittaa digitaalinen transformaatio.

Kirjoittanut Markus Lehtonen, suunnittelujohtaja