Katse palloon

Katse palloon

Tänä syksynä markkinoinnista on keskusteltu enemmän kuin aikoihin. Se on hyvä. Sana strateginen mainittu, vielä parempaa.

Suuren huomion saanut Anne Korkiakosken vetämä Siksi markkinointia on ansiokas hanke. Projektin puitteissa tehty tutkimus osoittaa suomalaisten yritysten markkinointipanostusten olevan ratkaisevasti alemmalla tasolla kuin kilpailijamaissa. Erot ovat hyytävät. On selvää, että tällä panostustasolla annamme liikaa tasoitusta ja koneemme käy kahdella pytyllä.

Digitalisaatio, tuo alan lempiaihe, on pysynyt markkinointikeskusteluissa jo rapiat 20 vuoden ajan. Syystäkin, tietysti. Aihekenttä on kovin lavea, ja esimerksi Digitalist-ryhmän ulostuloissa fokus on tätä nykyä harvoin markkinoinnissa. Digissä on kuitenkin relevantti markkinointipuolensakin: Esimerkiksi pienet ja pienenpuoleiset b2b-ratkaisuja kaupittelevat yritykset ovat eturintamassa ottaneet käyttöön sisältö- ja inbound-markkinoinnin parhaita käytäntöjä. Myönteistä kehitystä, sillä vanhassa maailmassa pk-yrityksille markkinointi oli haastavaa hommaa, eikä vähiten rahan takia. Nyt brändejä ja sisältöjä laitetaan kuntoon järkevällä kustannustasolla ja mikä insinööriä erityisesti ilahduttaa, mitattavasti.

Kolmas silmille aika ajoin tupsahtava debatti koskee markkinointiviestinnän eri muotojen toimivuutta. Vastakkainasettelua perinteisen mainonnan ja uusien (not!) keinojen välillä ruokkivat eritoten sisältömarkkinointitoimistot, mitä en sinänsä ihmettele, koska tarjontaa on siihen markkinaan ilmaantunut runsaasti. Tämä debatti on mielestäni tyhmää ohihuutelua. Eiköhän fiksut yritykset kutakuinkin ole kärryillä siitä, mitä markkinointiviestinnän keinoja milloinkin kannattaa käyttää – jos kohta hyvin suunniteltua mainontaa ei tällä hetkellä hyödynnetä niin hyvin kuin voitaisiin (sales pitch).

Kaikki nämä edellä mainitut ovat jokaiselle markkinoijalle tärkeitä asioita totta kai, mutta pyöriikö keskustelu kuitenkin aidan seipäissä? Pitäisikö ennemminkin kantaa huolta siitä, ovatko suomalaisten tuotteet, palvelut, retail-konseptit, design, valikoimat, mallistot jne. kiinnostavia ja vetovoimaisia? Onko meillä ymmärrystä siitä, mitä porukat haluavat vai katsommeko me jatkuvasti vain peruustuspeiliin, siis dataan?

Keskusliikkeet surevat käyttötavaran heikkoa myyntiä. Jos asiaa käy tiedustelemassa Clas Ohlsonilta, Granitista tai Ikeasta, saa toisenlaisia vastauksia.

Kotoisat sporttikauppiaamme ovat riippuvaisia siitä, sataako, paistaako, tuleeko lunta tai tuuleeko liikaa. Muutamassa markkinaamme vallanneessa naapuriketjussa ei olla riippuvaisia.

Ja onhan näitä. Ihanko totta johtavan tavarataloketjun ongelma on verkkokauppa? Tai onko raitapaitabrändin mallisto ja hintapiste siinä kunnossa, että niillä pärjää maailmalla? Kannattiko näinä alkuperää ja autenttisuutta arvostavina aikoina lopettaa keramiikkatehdas, jonka ympärille kietoutuu oikeasti merkittävä osa suomalaista designia ja taideteollisuutta ja jonka tarinaa ei tarvitse keksiä?

Just asking. Näppituntumalta tekee mieli lohkaista, että meillä tehdään ihmeellisen paljon markkinoinnin päätöksiä, joista intuitio ja bisnesäly loistaa poissaolollaan.

Mutta onhan meille myös toimialoja, joissa asioita tehdään uskomattoman hyvin. On peliteollisuus, Helsingin ravintolaskene ja kasvava, rikas lähiruokatarjonta. Puhumattakaan Kyröstä. Muun muassa näiltä voi jokainen ammentaa ideoita ja asennetta arkiseen markkinointiaherrukseen, uuden luomiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Niin turvataan hyvinvointivaltio ja lastemme eläkkeet.

Siksi markkinointia.

Kirjoittanut suunnittelujohtaja Markus Lehtonen

PS. Anteeksi kaikille, jos asia koski.