Huomioarvon paluu

Huomioarvon paluu

Sykleissä mennään ja yhteen tullaan. Markkinointisyksyn kuumin puheenaihe on… tädää… huomioarvo! On nimittäin esitetty painokkaita näkemyksiä sen puolesta, että jokaisen fiksun markkinoijan kannattaa lopettaa ”engagement-pelleily”, koska psyykkisesti terve ihminen ei lähtökohtaisesti halua viettää aikaa brändien kanssa. On huomattu, että omaa puolisoa, kaveriporukkaa tai rakasta harrastusta preferoidaan tyypillisesti enemmän. Sen sijaan, jos brändiä ei huomata, kaikki muu on akateemista. Paradigma on muuttunut, pyörä syksylle 2017 on keksitty.

Keskustelu lähti käyntiin tästä Adweekin artikkelista, jossa on paljon järkeä, joten sarkasmi sikseen. Jutussa professori Brian Sheehan kuvaa konkreettisesti ja ymmärrettävästi, miksi sosiaalisen ja ”interpersoonallisen” median aikakaudella huomatuksi tuleminen on markkinoinnin tärkein tavoite. Disruptiiviset ja innovatiiviset brändit noteerataan, niistä puhutaan ja niitä jaetaan. Ero vanhaan maailmaan on kuitenkin se, että huomiota ei saada ylhäältä alaspäin tapahtuvalla mainonnalla vaan teoilla ja toiminnalla – innovaatioilla, jotka leviävät alhaalta ylöspäin. Brändeistä muun muassa Google, Facebook, Tesla ja Netflix mainittu, kuten myös keksibrändi Oreo. Jälkimmäisen ”luo oma makusi” -kampanjasta voi olla montaa mieltä, mutta Mäkkärin resepteistä kertovat infomercialit on selvästi yleisen kohinan yläpuolelle nouseva idea.

Artikkeli palauttaa perusasioiden äärelle. Se pakottaa keskittymään oleelliseen. Onko viestittävä asiamme sen kaltainen, että kellään on mitään syytä kiinnostua siitä? Kerrommeko asiamme kiinnostavasti ja tarkoituksenmukaisesti?

Näiden arvioinnissa kukaan markkinoinnin parissa työskentelevä voi tuskin olla liian itsekriittinen.

Markus Lehtonen, suunnittelujohtaja