Harkkarin horinoita: Rakas päiväkirja…

Toimistolla taas. Lasken tavarani työpisteelleni ja lähden keittämään kahvia. Odotan kädet taskuissa että kahvipannu täyttyy mustalla elämän eliksiirillä, otan kupin, huikkaan toimiston väelle “ois sumppia” ja lompsin takaisin työpisteelleni. Lysähdän konttorituoliini ja odotan hiljaa että joku pomoista antaa minulle tehtävää. Tuijotan oman aikani somekanavien antia kunnes yllättäen saan toimeksiannon: Korjaa fontit tähän powerpoint-esitykseen. Nyökkään hädintuskin nostamatta katsettani näyttöni takaa, mumisen “okei” ja lähden sen enempää innostumatta avaamaan minulle välitettyä tiedostoa… NOT!

Todellisuudessa aikani Kaski Agencylla on ollut kaikkea muuta kuin yllä kuvailtu stereotypia työharjoittelujaksosta. Kahvinkeittelyksi homma ei ole missään vaiheessa mennyt, ja ensimmäisen viikon pehmeän alun jälkeen olen päässyt toteuttamaan moninaisia tehtäviä, helpommista haasteellisempiin. Tietysti olen saanut osakseni hyvämielistä piruilua siitä miten “ei vakkarin kannata tota kaatunutta kahvia siivota, toihan on just sopivaa harkkarin hommaa”. Olen toki kunnon partiopoikana ilmoittanut voivani suorittaa näitäkin tehtäviä, mutta toistaiseksi näistä tilanteista on selvinnyt nauramalla.

Paras anti on tainnut olla se, että minut on otettu mukaan uusien alkavien projektien hankintaan ja tekemiseen alkutekijöistä asti. Ilmeisesti en ole pahemman luokan hampuusin oloinen, kun olen ollut osallisena myös asiakastapaamisissa. Olen näissä tilanteissa parhaani mukaan piilotellut tietämättömyyttäni ja osallistunut niiltä osin kuin olen pystynyt. Onnekseni tämä on tarkoittanut sitä, että olen saanut ääneni kuuluviin tapaamiselle luonnollisin määrin, en ole vaikuttanut koppavalta mutta en myöskään tukalan hiljaiselta.

Olen suorittanut graafisen suunnittelun parissa niin “lapiontihommia”, eli ei niin haastavia tehtäviä, kuin keskihaasteellisiakin tehtäviä. Olen tehnyt myös laajoja yritysilmeiden suunnittelutöitä, jotka on esitelty asiakkaille tasavertaisina vaihtoehtoina yrityksen vakiintuneiden suunnittelijoiden töille. Nämä ovat olleet haastavia, mutta kaikista mieluisimpia tehtäviä, vaikkakin nämä projektit ovat aiheuttaneet useampaan otteeseen myöhäisiltaan venyneitä työvuoroja. Kahvia ja energiajuomaa on kulunut. Muutaman harvan kerran on syntynyt suvantotilanteita tarjolla olevista töistä, mutta näinä aikoina olen kehittänyt osaamistani osa-alueilla, joilla tarvitsen enemmän harjoitusta. Nämä kuitenkin mainostoimiston varsinaisiin töihin liittyen.

Olin Kaskella runsaat kolme kuukautta, ja suurin asia mitä jäin kaipaamaan oli että ei menty missään vaiheessa toimiston jengin kanssa afterworkille. Sopiva hetki ei osunut kohdalle, ja vaikka asiasta oli kertaalleen puhe, niin olisin itse voinut osoittaa tässä enemmän oma-aloitteellisuutta. Tulin mielestäni hyvin toimeen konttorin väen kanssa ja keskustelu sujui, mutta satunnainen kevyt vapaa-ajan seurustelu esimerkiksi tuopin äärellä tuppaa helpottamaan läpän heittoa myös työaikana. Tämän olen kokenut muilla työpaikoilla ja uskon sen olevan kohtuullisen universaali ilmiö kunhan tulee yleisesti toimeen kanssatyöntekijöidensä kanssa. Tämän syvällisen viisauden jaan mielelläni kanssaihimisilleni: Menkää bisselle.

Kirjoittanut Christoffer Sohlberg, graafisen suunnittelun työharjoittelija